EilenKHO teki päätöksen mini-Vuotoksesta, joka, kuten saattoi olettaa, oli rakentamispäätöksen vastainen. Tämä oli pieni voitto luonnon puolesta, sillä kuten tiedämme, nykyisellä menolla emme voi jatkaa pitkään. Meidän tulee tulevaisuudessa tehdä jyrkempiä liikkeitä varmistaaksemme maapallomme kantokyky nykyiselle eläimistölle ja ihmiselle. Myös Suomen metsien tilannetta tulee tarkastella kriittisesti ja kyseenalaistaa metsiemme käyttöä ohjaavaa politiikkaa.
Yksi asia, joka minua huolettaa, on metsiemme käsittely. Julkisesti esitetään faktatietoa, että Suomen pinta-alasta on noin 73 % metsää. Sillä saa maailman Top-10 sijoituksen. Samoin esitetään, että vuosittain Suomen metsien kasvu on noin 105 miljoonaa kuutiometriä ja poistumaksi ilmoitetaan noin 85 miljoonaa kuutiometriä. Faktaa siis on, että nettona kasvua on siis noin 20 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Nämä kaikki ovat tosiasioita.
Mikä usein jätetään sanomatta on se, että Suomen puuston keskitilavuus metsämaalla on 113 kuutiometriä hehtaarilla. Etelä-Suomessa keskitilavuus on hehtaarilla 143 ja Pohjois-Suomessa 86 kuutiometriä. Hakkuut kuitenkin kohdistuvat pääosin Pohjois-Suomeen, jossa vuotuinen kasvu ja yleinen puuston keskitilavuus ovat melkein puolet pienempää kuin Etelä-Suomessa. Näillä faktoilla mitattuna, valtion metsäpolitiikka ei ole lainkaan kestävää, ja pohjoisen Suomen metsät voivat huonosti. Tästä kertoo omaa kieltään jo alkuvuodesta julkaistu Suomen eläinlajien tilasta kertova Punainen kirja.
Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia. Suomessa eliölajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Linnut ja nisäkkäät on lisäksi arvioitu myös vuonna 2015. Vuonna 2010 arvioiduista lajeista uhanalaisia oli 10,5 prosenttia, kun nyt niitä on 11,9 prosenttia. Kehityssuunta osoittaa, että maamme lajiston uhanalaistumiskehitystä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Kaikkiaan uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 420 lajilla.
Mikäli valtion metsäpolitiikka Pohjois-Suomessa jatkuu samanlaisena, myös lajien uhanalaistuminen ja jopa häviämisen todennäköisyys kasvaa. Tätä kehitystä meidän on pystyttävä muuttamaan. Hallituksen asettamat tulostavoitteet Metsähallitukselle eivät ole kestäviä ja niitä tulee ensisijaisesti seuraavan eduskunnan ryhtyä pienentämään hakkuiden ohjeistamiseksi järkevämpään suuntaan Pohjois-Suomessa, jossa valtio on pääasiallinen metsien omistaja.
Tiina Gallén 