Katselin aamulla, kun nuori äiti pukkaili pyöräkärryillä kahta alle kouluikäistä lastaan päiväkotiin. Mieleeni muistui ajat, jolloin itse olin nuori vanhempi. Tuntui, että aika ei millään riitä kaikkeen. Silti mieleen tulvahtaa monia ihania muistoja. Lapset ovat pieniä ihmeitä, joiden kehityksen seuraaminen läheltä on etuoikeus. Ajan riittämättömyys puolestaan johtui mielenkiintoisesta, mutta vaativasta työstä ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Mietin, miten voisimme auttaa nuoria vanhempia heidän arjen haasteissaan. Osalla tukiverkot löytyvät lähipiiristä, mutta moni on myös muuttanut uudelle paikkakunnalle eikä tukiverkkoja ole. Koliikki tai lapsen sairastuminen voivat viedä nuoren perheen viimeisetkin voimat ja huoli taloudellisesta pärjäämisestä kalvaa monesti taustalla. Tarvitsemme kunnissa matalan kynnyksen tukipalveluja lapsiperheille – esimerkiksi perhetyöntekijöitä ja lapsiperheiden kotipalvelua.
Nuoret vanhemmat ovat monilta osin yhteiskuntamme selkäranka. He tuottavat työpanoksellaan suuren tulon bruttokansantuotteeseemme, mutta he myös maksavat yhteiskunnan sosiaalipalveluista, kuten päivähoidosta, suuren laskun. Taloudellinen huoli on todellinen monessa perheessä, jossa on pieniä lapsia. Varhaiskasvatuksen kulut ovat yksi perheiden menoerä. Onneksi viisivuotiaiden varhaiskasvatuksen maksuton kokeilu laajenee jo tänä vuonna.
Varhaiskasvatuksen kehittämisessä täytyy huomioida myös toiminnan laatu. Ryhmäkokojen pitää olla kohtuullisia, ja hyvään työilmapiiriin tulee panostaa. Uusi varhaiskasvatuslaki vahvistaa toiminnan laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkeyttämällä nimikkeitä. Varhaiskasvatuksessa toimiva henkilöstö tekee arvokasta työtä, huolehtii meidän tulevaisuuden osaajista. Tämä täytyy huomioida myös palkkauksessa. Sijoittamalla varhaiskasvatukseen sijoitamme tulevaisuuteen.
Tiina Gallén 