Olen ensimmäistä kertaa ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Jahkailin mukaan lähtemistä turhankin pitkään. Mietin, miten jaksan kampanjoida, hoitaa työn ja kodin. Pohdin, haluanko sijoittaa aikaa ja rahaa vaalityöhön. Kuten arvata saattaa, päädyin myönteiseen ratkaisuun.
Päätöksen taustalla oli vahva halu puhua osaamisen merkityksestä tulevaisuuden Suomen menestyksen mahdollistajana. Koulutus on yksi merkittävä keino vaikuttaa osaamisen kehittymiseen. Koulutus auttaa työllistymään ja sen avulla voimme lisätä tietoisuutta ja tekoja kestävän kehityksen edistämiseksi.
Ehdokkuuden myötä kalenteriini alkoi kasautua lukuisia uusia menoja tammikuun lopusta alkaen. Helmikuu oli tosi raskas. Töissä oli kiire, ja opiskelijoiden arvioinnit olivat myöhässä. Illat täyttyivät vaalikoneiden täyttämisestä ja erilaisista tilaisuuksista. Onneksi hiihtolomalla sai ladata akkuja.
Maaliskuussakaan ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Huusholli on edelleen ”vinksin vonksin” ja kotona toivotaan, että jos tänään ei puhuttaisi mistään politiikkaan liittyvästä. Silitettävien paitojen pino täyttää kodinhoitohuoneen pöydät, ja lattiaa peittää kierrätykseen menevät vaatepussit. Kuntosalilla ei ole tullut käytyä kuukauteen.
Vielä vähän aikaa niin vaalit on ohi. Toisaalta tätä miettiessä tulee haikea fiilis. Olen tavannut monia uusia ihmisiä, oppinut uusia asioita ja onnistunut kampanjani aikana tuomaan esille minulle tärkeitä asioita. On ollut mahtavaa nähdä, kuinka sadat vapaaehtoiset tekevät pyyteetöntä työtä ehdokkaitten hyväksi. Tässä vaiheessa jo voin sanoa, että kannatti lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi! Kevätsiivouksen ehtii tehdä vaalien jälkeenkin.
Tiina Gallén 